JP VÄISÄNEN KOLLAASIEN ANTAMISESTA

Ostettiin Lentoliput Lyoniin koska se on Ranskan ruokapääkaupunki. Mika harrastaa ruuanlaittoa. Ensin auto löytää Ranskan ja Sveitsin rajalta kaupallisen hiihtokeskuksen ja kollaasit jäävät helposti auton takapenkille. Edellisenä päivänä, jouluaattona reitti halki pienten ja syrjäisten alppikylien ei innostanut koska ihmiset eivät olleet missään ulkona, ikkunaluukut melkein poikkeuksetta kiinni ja porukat omissa oloissaan joulun vietossa.

SATTUMA

Jossain nähdään John Cagen kuva. Saan uskoa teosten antamisten sattumaideologiaan. Minulla on kuitenkin parantamisen varaa siinä milloin pitää päättää että se sattuma alkaa tapahtua. Jos liikaa ajelee vuorelta toiselle tulee sattuman tilalle omat halut ja kriteerit. Lisäksi voisi kysyä voisiko alkaa antaa teoksia satunnaisesti esimerkiksi joidenkin työpaikkojen työläisille tai muuten järjestäytyneille? Nyt käy helposti niin että tapaan säännöllisesti turisteja tai alan valita syrjäisiä vuoren rinteitä joilla ei sitten liiku sen enempää turisteja kuin muitakaan ihmisiä.

GIVORS

Päätetään arpoa kaupunki jonne menen antamaan vuoden 2012 kollaasit. Katsomme kartalta 200 kilometrin säteeltä kohteita. Mika kirjoittaa satunnaisen kaupungin yhdelle lapulle ja minä oman vaihtoehtoni toiselle. Kaupunki valitaan summassa.Mennään sitä kohti mutta pysähdytään jo sattumalta Givors:issa

Mika kertoo jokea (Rhon) ylitettäessä, että Givorsiin on muutettu runsaasti Algeriasta ja että sieltä Ranskan on saanut paljon hyviä ja taitavia jalkapalloilijoita. Innostun koska teoksissa on käytetty paperileikkauksia Marxin arabiankielistä taidetta käsittelevästä kirjasta. Toisaalta tämä lisää jännitystä. Mikä suhde Algerialaisilla olikaan Palestiinaan, Marxiin ja siihen että teoksissani yhtenä keskeisesti tunnistettavana elementtinä on miehen alaston vartalo?

TORILLE

Givorsissa suuntaan sinne missä ihmisetkin tuntuvat olevan -  kaupungin torilla. Asetun torin laidalle kiviselle penkille vanhan naisen viereen. Laitan kollaasit esille. Kerron naiselle mistä on kysymys. Tuli paikalle niin kuin olisin aina tullut. Hyvä alku.

GIVORSIN ALGERIALAISET NAISET

Vanha nainen ei sen enempää katsele kollaaseja tai keskustele kanssani. Molemmat teemme omia hommiamme. Hän istui ja minä odotin. Ensimmäinen kiinnostunut ilmestyi paikalle pian. Ensimmäinen Givorsissa kollaaseista kiinnostunut oli keski-ikäinen nainen, joka tunsi Marxin teoksia ja oli maahanmuuttaja Algeriasta. Vanha nainen kertoi kuin palkattuna mitä olin torin laidassa tekemässä. Molemmat naiset, myös nuorempi osasi arabiaa ja halusi helposti kollaasin. Hän ei halunnut näkyä kuvassa. Kuva otettiin niin, että siinä näkyi naisen ranne ja kollaasi. Tämän jälkeen vanha nainen nousi päättäväisesti, otti itselleen yhden kollaasiin ja käski minun kuvata. Sain kiitokset. Sitten nainen ajoi pois viereen pysäkille tulleella bussilla.

OLETTEKO MUSLIMI?

Kollaasien antotapahtuman vieressä vaatteita myyvät miehet ihmettelevät toimintaani. Yksi miehistä tuli kysymään olinko islamin uskoinen. Kerron, että en ollut. Mies halusi tarkentaa olisinko katolilainen, luterilainen, uskovainen. Tarkensin etten ollut. Je suis ateist, communiste ja asia oli kauppiaille riittävän selvä. Miehet olivat katsoneet kuviani tarkasti. Olisivatkohan he halunneet kollaasin jos olisin ollut muslimi? Vaatteita myyneet miehet nyökyttelivät minut kuitenkin hyväksyvästi paikalleni kiviselle penkille.

RAHAA KOLLAASEISTA

Kaksi nuorta tyttöä kiinnostui kollaaseista. Toinen valitsi toista nopeammin mieleisensä. Huomasin, että ennen valintaa tyttö tarkisti rahapussiaan. Lopuksi kun kuva tytöistä ja kollaaseista oli otettu minulle tarjottiin rahaa. Kieltäydyin ja kerroin sen olevan tämän koko idean vastaista.

Kollaasien antotapahtumapaikan vieressä oli paikallisten nuorten miesten tsekkausmesta tai jonkinlainen päivystyspaikka. Kahvilan ulkoterassille tultiin ja tavattiin tuttuja. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa. Kättä lyötiin ohi ajavien miesten kesken autojen ikkunoista. Ihmettelin pitkään mikä esti tulemasta katsomaan mitä minä vieressä puuhasin. 

Minähän en ainakaan vielä huutele ketään "ostamaan ilmaisia maalauksia" vaan kerron satunnaisesti toiminnastani kiinnostuneille tavastani tehdä taidetta. On sattumaa kuka kiinnostuu kollaaseista. On sattumaa miten kauan missäkin paikassa olen. Tuleeko sade niinkuin viimeksi Saksassa vai mitä tahatuu. 

KIERRÄTYS KOLLAASI

Lopulta yksi porukan miehistä tuli haastattamaan minua. Oivalsi että oli kollaasi tarjolla ja otti yhden. Mies puhui loputtomasti. Enemmän kuin ymmärsin. Esitteli kollaasia kaikille kahvilan terassilla ja kahvilan henkilökunnalle. Kahvilan tytöt näyttivät minulle, että minun pitäisi kuvata heitäkin. Viittoilin tyttöjä katsomaan kollaaseja. Kolme kahvilan työntekijää tuli ja totesi kollaasit ihan kauniiksi. Kuvia ei otettu.

Kollaasin ottanut nuori mies oli jotenkin huomaamattani onnistunut palauttamaan valitsemansa kollaasin. 

Vaatekauppiaat ja torikauppiaat alkoivat laittaa kojuja kiinni. Olin laittanut kollaaseja vaatekauppiaan telttakankaan päälle ja ne oli nyt siirrettävä muualle. Siirryin sivuun. Katselin kun tori hiljeni. Soitin Mikalle. Hyppäsin auton kyytiin. Miehet huutelivat näkemiit. Givors, Ranska 2012 oli valmis.